Est,
Job
JOB
1
1. Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja
rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
2. Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
3. Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta
kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen
paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.
4. Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot
talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat
kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
5. Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan
ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja,
yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat
tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta". Näin Job teki aina.
6. Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran
eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
7. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi
Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
8. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani
Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja
rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
9. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
10. Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja
kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen
karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.
11. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan
hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
12. Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon
sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana
meni pois Herran edestä.
13. Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja
joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,
14. tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja
aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella;
15. niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat
miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
16. Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas
taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät.
Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
17. Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset
asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät
ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin
kertomaan tämän sinulle."
18. Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja
tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;
19. katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski
talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he
kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
20. Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa,
heittäytyi maahan ja rukoili.
21. Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna
minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran
nimi."
22. Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa
vastaan.
JOB
2
1. Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran
eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
2. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi
Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
3. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani
Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja
rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy
hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan
hänet syyttömästi."
4. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä
ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
5. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan
hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
6. Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä
kuitenkin hänen henkensä".
7. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita,
kantapäästä kiireeseen asti.
8. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui
tuhkaläjään.
9. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi?
Kiroa Jumala ja kuole."
10. Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka
nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan
pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
11. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli
kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas,
suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja
menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
12. Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää
voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät
kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
13. Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja
seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he
näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
JOB
3
1. Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2. Job lausui ja sanoi:
3. "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika
on siinnyt'.
4. Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä
kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5. Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle,
peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6. Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa,
älköön tulko kuukausien lukuun.
7. Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8. Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön
se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10. koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun
silmiltäni.
11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta
tullessani?
12. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat
imeäkseni?
13. Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14. kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet
itselleen pyramiideja,
15. päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet
talonsa hopealla;
16. tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin
sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet
levätä;
18. kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän
kuin aarretta,
22. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos
löytäisivät haudan -
23. miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on
aitaukseen sulkenut?
24. Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin
vesi.
25. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin,
se minulle tapahtui.
26. Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
JOB
4
1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2. "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet
vahvistanut;
4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet
voimistanut.
5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun
sattuu, sinä kauhistut.
6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi
sinun toivosi?
7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset
joutuneet perikatoon?
8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota
kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain
hampaat murskataan;
11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut
hajaantuvat.
12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli
vallannut ihmiset.
14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun
luuni.
15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16. Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä;
minä kuulin kuiskaavan äänen:
17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä
puhdas?
18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän
havaitsee vikoja;
19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan
tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään
huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat,
viisaudesta osattomina.'"
JOB
5
1. "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän
puoleen kääntyisit?
2. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
3. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen
asuinsijansa kirousta.
4. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä
auttajaa ole.
5. Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka
orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
6. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät
korkealle.
8. Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan
eteen,
9. hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
10. joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
11. että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
12. Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty
heidän kättensä alla,
13. hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet
raukeavat:
14. päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin
yöllä.
15. Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän
kädestä.
16. Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
17. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä
halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
18. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen
kätensä myös parantavat.
19. Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus
sinua kohtaa.
20. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan
terästä.
21. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
22. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja
pelkää.
23. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät
rauhassa sinun kanssasi.
24. Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat
asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
25. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin
ruoho maassa.
26. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan
ajallansa.
27. Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota
sinäkin siitä vaari."
JOB
6
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen
kanssa vaakaan!
3. Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani
harhaan.
4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo
niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa
ääressä?
6. Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua
munanvalkuaisessa?
7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen
ruoka.
8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun
toivoni!
9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista
elämäni langan!
10. Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin
säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että
tätä kärsisin?
12. Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13. Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin
hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot,
jotka juoksevat kuiviin.
16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17. auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen
tullen.
18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille
tullessansa.
21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22. Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus
minun puolestani,
23. pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut
väkivaltaisten käsistä'?
24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen
erehtynyt.
25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän
nuhtelunne?
26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa
ystävästänne.
28. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele
vasten kasvojanne.
29. Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen
oikeassa siinä.
30. Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä
turmioksi on?"
JOB
7
1. "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen
päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin
palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun
osakseni tulleet.
4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy,
ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni
kovettuu ja märkii.
6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat
toivottomuudessa.
7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää
saa onnea nähdä.
8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät
minua, mutta minua ei enää ole.
9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei
sieltä nouse.
10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää
tunne.
11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa,
minä valitan sieluni murheessa.
12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua
vastaan?
13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun
tuskaani,
14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa,
sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että
kiinnität häneen huomiosi,
18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta
sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä
ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja
minkätähden tulin itselleni taakaksi?
21. Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani?
Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei
minua enää ole."
JOB
8
1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2. "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin
raju myrsky?
3. Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi
vanhurskauden?
4. Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät
heidän rikoksensa valtaan.
5. Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6. jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun
avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7. Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu
ylen suureksi.
8. Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä
ovat tutkineet.
9. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat
vain varjo maan päällä.
10. He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat
sydämestään:
11. 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko
siinä, missä ei ole vettä?
12. Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu
ennen kuin mikään muu heinä.
13. Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman
toivo katoaa,
14. hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on
hämähäkinverkko.
15. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se
ei kestä.
16. Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli
puutarhan.
17. Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa
kivitaloon.
18. Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää
hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19. Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20. Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21. Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22. Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää
ole."
JOB
9
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla
oikeassa Jumalaa vastaan!
3. Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata
hänelle yhteen tuhannesta.
4. Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut
häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5. Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6. hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7. hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet
sinetillään;
8. hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9. hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10. hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11. Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä
minä häntä huomaa.
12. Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa
hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13. Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin
auttajat.
14. Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi
tuomariltani armoa anoa.
16. Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän
ottaisi korviinsa huutoani,
17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua
syyttömästi,
18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla
tuskalla.
19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos
oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;
vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin
syyttömän kuin syyllisenkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien
kasvot - ellei hän, kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea
näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee
saaliiseen.
27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua
viattomaksi.
29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat
vaatteeni minua inhoisivat.
32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle
ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33. Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän
molempien päälle
34. ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen
kauhunsa peljättäisi minua;
35. silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään
sellaista tunnollani."
JOB
10
1. "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni
valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2. minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise
minulle, miksi vaadit minua tilille.
3. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi
hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4. Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5. Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin
miehen vuodet,
6. koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7. vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun
käsistäsi auttaa?'
8. Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin
juurin tuhoat.
9. Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat
minut tomuksi jälleen.
10. Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin
juustoa?
11. Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja
jänteistä kokoon.
12. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on
varjellut minun henkeni.
13. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun
mielessäsi:
14. jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun
rikostani et antanut anteeksi.
15. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en
kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani
katsellen.
16. Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja
teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun
kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut,
ihmissilmän näkemätönnä!
19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi
kannettu äidin kohdusta hautaan.
20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän
kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21. ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22. maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa
valkeneminenkin on pimeyttä."
JOB
11
1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2. "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla
oikeassa?
3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit
pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun
silmissäsi'.
5. Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on
ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut
unhoon montakin pahaa tekoasi.
7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit
Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
8. Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela -
mitä voit ymmärtää?
9. Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
10. Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin
kuka voi häntä estää?
11. Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee
tarkkaamattakin.
12. Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
13. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -
14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen
asua majoissasi -
15. silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin
vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
16. Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on
virrannut pois.
17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on
niinkuin aamunkoitto.
18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt
turvallisesti levolle,
19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun
suosiotasi.
20. Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt,
ja heidän toivonsa on huokaus."
JOB
12
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee
viisaus!
3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä
huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
4. Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,
hurskas, nuhteeton on pilkkana.
5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on
valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6. Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät
Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
7. "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan
linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat
sinulle.
9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
10. hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien
ihmisolentojen henki?" -
11. "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
12. "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
13. "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
14. Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää
sisälle, sille ei avata.
15. Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja
ne mullistavat maan.
16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin
eksyttäjäkin.
17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit
tyhmiksi.
18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän
omiin vyötäisiinsä.
19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän
kukistaa.
20. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen
padot.
22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat,
ja hän kuljettaa ne pois.
24. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät
harhailemaan tiettömissä autioissa.
25. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät
hoipertelemaan kuin juopuneet."
JOB
13
1. "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä
tarkannut.
2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda
todistukseni Jumalaa vastaan.
4. Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi
luettava!
6. Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni
väittävät vastaan.
7. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen
puolestaan;
8. tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan
asiaa?
9. Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi
voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10. Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11. Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä
valtaa?
12. Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin
teidän varustuksenne.
13. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten
tahansa.
14. Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15. Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain
vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16. Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen
kasvojensa eteen.
17. Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne
kuullen.
18. Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen
oikeassa.
19. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja
kuolen.
20. Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21. ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22. sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä
minulle.
23. Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle
rikkomukseni ja syntini.
24. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25. Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26. koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni
nuoruuteni pahat teot,
27. koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani
ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28. "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
JOB
14
1. "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä
levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta
kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun
tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei
pääse.
6. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että
hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se
uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin
istukas.
10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä
heittänyt, missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat
katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes
vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit
minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin
kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi
tekoa.
16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun
synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä
peittäisit piiloon.
18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19. vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin
sinä hävität ihmisen toivon.
20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa
ja lähetät hänet menemään.
21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko
vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.
22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
JOB
15
1. Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2. "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa
itätuulella?
3. Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole
hyötyä?
4. Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa
rukoilevilta.
5. Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten
kielen.
6. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi
todistavat sinua vastaan.
7. Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin
kukkulat?
8. Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden
itsellesi?
9. Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me
emme tuntisi?
10. Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11. Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli
hellävaroin?
12. Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13. niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi
sanoja?
14. Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla
vanhurskas!
15. Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat
hänen silmissänsä,
16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä
niinkuin vettä.
17. Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18. mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19. niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei
muukalainen liikkunut:
20. 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka
väkivaltaiselle on määrätty.
21. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet
yllättää hävittäjä.
22. Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23. Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen
vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin
kuningas valmiina hyökkäykseen.
25. Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili
Kaikkivaltiasta vastaan,
26. ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa
suojassa;
27. koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28. asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29. jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu,
eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu
maata kohden.
30. Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja
hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31. Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa
on oleva turhuus.
32. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33. Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin
öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34. Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa
lahjustenottajan majat.
35. He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa
valmistaa petosta.'"
JOB
16
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua
vastaamaan?
4. Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun
sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä
teille päätäni,
5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni
lohduttelulla.
6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7. Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun
joukkoni
8. ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni
nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle
hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10. he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille;
kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut
jumalattomain käsiin.
12. Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua
niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13. hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni
säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin
soturi.
15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16. Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17. vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on
puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko
lepopaikkaa!
19. Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani
korkeudessa.
20. Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni
kyynelöiden katsoo,
21. että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle
hänen lähimmäistään vastaan.
22. Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en
palaja."
JOB
17
1. "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto
on minun osani.
2. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella
heidän ynseilyänsä.
3. Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden
minun takaajakseni?
4. Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden
sinä et päästä heitä voitolle.
5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä
olen tullut.
7. Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat
kuin varjo.
8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman
meno.
9. Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa
voimassa.
10. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta
joukostanne.
11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni
ikävöitsi.
12. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni
pimeyteen,
14. minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja
sisareni'.
15. Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
16. Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme
tomussa."
JOB
18
1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2. "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten
puhelemme.
3. Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne
tylsät?
4. Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin
maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5. Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6. Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä
päältä.
7. Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa
kaataa hänet maahan.
8. Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee
katetun pyyntihaudan päällä.
9. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10. hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11. Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä
kiitäen.
12. Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13. Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman
esikoinen.
14. Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan
kauhujen kuninkaan tykö.
15. Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan
tulikiveä.
16. Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17. Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18. Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19. Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään
jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa
vavistus.
21. Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei
Jumalasta välitä."
JOB
19
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua
sanoillanne?
3. Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua
rääkkäätte.
4. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5. Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun
ansainneen häpeäni?
6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut
minut verkkoonsa.
7. Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua,
mutta ei ole mitään oikeutta.
8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt
pimeyden poluilleni.
9. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän
tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11. Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua
vihollisenansa.
12. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13. Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan
vieraantuneet.
14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet
minut.
15. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua
muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy
nöyrästi rukoilla häntä.
17. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista
ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta
pilkkojaan.
19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin
ikenet jäljellä.
21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi
on minuun koskenut.
22. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun
lihastani?
23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne
piirrettäisiin kirjaan,
24. rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova
multien päällä.
26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani
irti, saan minä nähdä Jumalan.
27. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet -
eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28. Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään
asian juuri -
29. niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava
miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
JOB
20
1. Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2. "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni
kuohuu.
3. Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni
henki antaa minulle vastauksen.
4. Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen
maan päälle pantiin?
5. Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain
silmänräpäys.
6. Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu
pilviin asti,
7. katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät
hänet, kysyivät: 'Missä hän on ?'
8. Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy
kuin öinen näky.
9. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen
paikkansa häntä enää näe.
10. Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava
pois hänen omaisuutensa.
11. Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä
maata multaan hänen kanssansa.
12. Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen
kielensä alle,
13. säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä
suulakeansa,
14. niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden
kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa
sen ulos hänen vatsastansa.
16. Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17. Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja
-virtoja.
18. Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä;
ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19. Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän
ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20. Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän
himotulla tavarallaan.
21. Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei
kestä.
22. Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät
kaikki kurjien kourat.
23. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa
vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24. Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25. kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse
miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26. kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli,
joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28. Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin
tulvavedet.
29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala
hänelle määrää."
JOB
21
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi
kärsimättömäksi?
5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä
heidän silmäinsä alla.
9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin
Jumalan vitsa.
10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä
kesken.
11. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa
hyppelevät leikiten.
12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja
iloitsevat huilun soidessa.
13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas
tuonelaan.
14. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme,
sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä
meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16. Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain
neuvo olkoon minusta kaukana.
17. Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän
turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18. Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka
tuulispää tempaa mukaansa?
19. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa.
Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan
vihan.
21. Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen
kuukausiensa luku on täysi!
22. Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin
tuomitsee?
23. Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24. hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan
ytimellä.
25. Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26. Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27. Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte
sortaa minut.
28. Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa
jumalattomat asuivat?'
29. niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä
he ovat todeksi nähneet,
30. että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet
saatetaan suojaan.
31. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa
hänelle, mitä hän on tehnyt?
32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen
jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34. Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne -
niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
JOB
22
1. Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2. "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään
hyödyttää ymmärtäväinen.
3. Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa
siitä, jos vaellat nuhteetonna?
4. Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?
5. Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?
6. Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet
alastomilta.
7. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.
8. Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä
asua.
9. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret
murskattiin.
10. Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys
kauhistuttaa sinut -
11. vai etkö näe pimeyttä? - ja vesitulva peittää sinut.
12. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on
tähtien päälaki.
13. Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita
synkkäin pilvien takaa?
14. Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla
hän käyskentelee.'
15. Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,
16. ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta
huuhtoi pois,
17. jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias
meille tehdä?'
18. Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta
minusta on kaukana jumalattomain neuvo.
19. Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:
20. 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi,
kulutti tuli'.
21. Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat
onnen.
22. Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
23. Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat
vääryyden majastasi kauas,
24. viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien
joukkoon.
25. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun
hopeaharkoiksesi,
26. silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi
Jumalan puoleen.
27. Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää
lupauksesi.
28. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa
valo.
29. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa
nöyrtyväistä.
30. Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden
tähden hän pelastuu."
JOB
23
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas
huokaukseni tähden.
3. Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen
asunnolleen!
4. Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän
minulle sanoisi.
6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi
minua.
7. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin
tuomaristani ainiaaksi.
8. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä
häntä huomaa;
9. jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään,
en häntä näe.
10. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan
kaltaisena minä selviäisin.
11. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen
noudattanut siltä poikkeamatta.
12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä
olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13. Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen
hän tekee.
14. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on
hänellä vielä tallella paljon.
15. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä
ajattelen, peljästyn häntä.
16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut
kauhistuttanut.
17. Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys
peittää."
JOB
24
1. "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät
saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne
laitumelle.
3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4. He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5. Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä
saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman
viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole
peittoa kylmässä.
8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he
syleilevät kalliota.
9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he
kantavat lyhteitä.
11. Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat
viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa;
mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen
poluilla.
14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän;
ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään
silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään,
tahtomatta tietää valosta.
17. Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden
kauhut ovat heille tutut." -
18. "Hän kiitää pois vetten viemänä,
kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien
tielle.
19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka
syntiä tekevät.
20. Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä
enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21. Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei
hyvää tehnyt." -
22. "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he
pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen
silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24. He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;
he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin
vihneet tähkäpäästä.
25. Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani
tyhjiksi?"
JOB
25
1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2. "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan.
3. Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?
4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka
vaimosta syntynyt olisi puhdas?
5. Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen
silmissänsä;
6. saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"
JOB
26
1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
3. Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon
ymmärrystä!
4. Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta
käynyt?
5. Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
6. Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
7. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden
päälle.
8. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
10. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy
pimeään.
11. Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12. Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti
kiitävän lohikäärmeen.
14. Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja
kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka
käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
JOB
27
1. Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2. "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja
Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3. niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä
sieramissani,
4. eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5. Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni
heitän, en luovu hurskaudestani.
6. Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni
päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7. Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin
väärän.
8. Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun
hän tempaa pois hänen sielunsa?
9. Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10. Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka
aika?
11. Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä
Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12. Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13. Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on
perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14. Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen
jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15. Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen
leskensä pidä itkiäisiä.
16. Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17. kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18. Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka
vartija kyhää.
19. Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja
kaikki on mennyttä.
20. Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa
rajuilma.
21. Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet
pois paikaltansa.
22. Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen
kättänsä, minkä voi.
23. Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen
asuinpaikaltansa."
JOB
28
1. "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka
puhdistetaan;
2. rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
3. Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä
pilkkopimeä peittää.
4. Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat
siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
5. Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen
voimalla.
6. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
7. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
8. Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
9. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan
myöten.
10. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset
kalleudet.
11. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
12. Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen
asuinpaikka?
13. Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
14. Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole
minunkaan tykönäni'.
15. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita
hopeassa.
16. Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
17. Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen
vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
18. Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden
omistaminen on helmiä kalliimpi.
19. Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
20. Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
21. Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
22. Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain
kerrottavan'.
23. Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
24. Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan
alla on.
25. Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
26. kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
27. silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
28. Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja
pahan karttaminen on ymmärrystä'."
JOB
29
1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina,
niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa
vaelsin pimeyden halki!
4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys
oli majani yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua
ympäröivät,
6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti
öljyvirtoja!
7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja
jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi,
kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei
auttajaa ollut.
13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä
saatoin riemuitsemaan.
14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus
oli minulla viittana ja päähineenä.
15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen
hampaistansa.
18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni
paljoiksi kuin hiekka.
19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat
neuvoani.
22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni
heihin.
23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin
kevätkuurolle.
24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni
loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin
kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset
lohduttaa."
JOB
30
1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä
pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän
nuoruutensa tarmon on vienyt
3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään
autiota erämaata;
4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat
kinsteripensaan juuret.
5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys
niinkuin varasta vastaan.
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja
kallioluolissa.
7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -
8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta
pois.
9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa
joutunut;
10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä
silmilleni.
11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut,
eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja
luovat turmateitänsä minua vastaan.
13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka
itse ovat ilman auttajaa;
14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he
vyöryvät esiin.
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset
pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat
saavuttaneet minut.
17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se
kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan
kaltaiseksi.
20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä,
mutta sinä vain tuijotat minuun.
21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat
minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne
kaikki elävä kokoontuu.
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa
apua huutaa?
25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt
köyhää?
26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin
valoa, mutta tuli pimeys.
27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet
minut.
28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan
väkijoukossa.
29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat
kuumuuden polttamat.
31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun
ääneksi."
JOB
31
1. "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa
neitosen puoleen!
2. Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan
Kaikkivaltias korkeudesta?
3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5. Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun
nuhteettomuuteni.
7. Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi
silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8. niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön
juurinensa.
9. Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin
lähimmäiseni ovella,
10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11. sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12. tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun
heillä oli riita minun kanssani,
14. niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin
hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama
meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut
lesken silmät sammumaan?
17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä
ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut
lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän
portissa,
22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni
sijoiltansa.
23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä
kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle:
'Sinä olet minun turvani',
25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli
saanut paljon hankituksi,
26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä
vaelsi,
27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia
heitti,
28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin
kieltänyt korkeuden Jumalan.
29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun
häntä onnettomuus kohtasi?
30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa
yllin kyllin?
32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki
tielle päin.
33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni
pahat tekoni,
34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin
että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini!
Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni
kirjoittamaan syytekirjan!
36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni
seppeleeksi.
37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen
eteensä niinkuin ruhtinas.
38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat
huokaamaan,
40. niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta
rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
JOB
32
1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli
omissa silmissään vanhurskas,
2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua;
Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet
vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat
iältään häntä vanhemmat.
5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa
suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori
minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja
pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon
viisautta'.
8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille
ymmärrystä.
9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä
on oikein.
10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen
kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat
sanat.
12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja
kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi
hänet torjua, ei ihminen'.
14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle
vastaamaan teidän puheillanne.
15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää
vastaamatta?
17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on
pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
JOB
33
1. "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun
sanani.
2. Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni
suoraan sanovat.
4. Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää
minut.
5. Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse
taisteluun.
6. Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen
savea olen minäkin.
7. Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun
painoni ole raskaana ylläsi.
8. Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun
sanojesi äänen:
9. 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole
vääryyttä.
10. Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua
vihollisenansa;
11. hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun
polkujani.'
12. Katso, sinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä
Jumala on suurempi kuin ihminen.
13. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin
ihmisen sanoihin?
14. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat
vuoteillansa,
16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän
saamansa kurituksen,
17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä
ylpeydestä,
18. säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä
peitsiin.
19. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on
lakkaamaton kapina,
20. ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen
näkymättömät, paljastuvat.
22. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista,
todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene
hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
25. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa
takaisin nuoruutensa päiviin.
26. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen
riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen
vanhurskautensa.
27. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä
ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
28. hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa
iloiten katsella valkeutta'.
29. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30. palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän
valkeuden hänelle loistaa.
31. Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
32. Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä
mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
33. Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle
viisautta."
JOB
34
1. Ja Elihu lausui ja sanoi:
2. "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te
tietomiehet.
3. Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
4. Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä
on.
5. Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta
oikeuteni.
6. Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella;
kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
7. Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin
vettä,
8. joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten
parissa?
9. Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
10. Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei
Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen
vaelluksensa mukaan.
12. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko
maanpiirin?
14. Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja
henkäyksensä,
15. niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi
jälleen.
16. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni
ääni.
17. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko
sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
18. joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä
jumalaton',
19. joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle,
koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
20. Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja
häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
21. Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki
hänen askeleensa.
22. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua
väärintekijät.
23. Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on
astuttava tuomiolle hänen eteensä;
24. hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän
sijallensa.
25. Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he
musertuvat.
26. Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
27. koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen
teistään,
28. vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän
kuuli kurjain huudon.
29. Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää
kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän
valvoo,
30. ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka
ovat kansalle paulana.
31. Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää
pahoin tee.
32. Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää
tee.'
33. Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin
tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä
tiedät.
34. Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua
kuulee, virkkaa:
35. 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
36. Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin
tavalla!
37. Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää
sanoja Jumalaa vastaan.'"
JOB
35
1. Elihu lausui ja sanoi:
2. "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
3. että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää,
kuin jos syntiä teen?'
4. Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
5. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla
pääsi päällä.
6. Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla
paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?
7. Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän
mitään sinun kädestäsi?
8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun
vanhurskautesi.
9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta
vastaan,
10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään
ylistysvirret,
11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille
viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'
12. Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.
13. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,
14. saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä:
odota häntä.
15. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti
välitä,
16. niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja
taitamattomasti."
JOB
36
1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2. "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla
Jumalan puolesta puhuttavaa.
3. Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4. sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on
täydellinen tieto, on edessäsi.
5. Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on
hänen ymmärryksensä voima.
6. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua
kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan
kurjuuden köysillä,
9. niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä
rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10. avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois
vääryydestä.
11. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa
ja ikävuotensa ihanasti.
12. Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja
menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13. Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on
heidät vanginnut.
14. Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin
haureellisten pyhäkköpoikain.
15. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa
ahdistuksella.
16. Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta
ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17. Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja
oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18. Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä
lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19. Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20. Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21. Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin
kärsimys.
22. Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen
kaltaisensa opettaja?
23. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24. Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset
veisaavat;
25. kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26. Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on
ilman määrää.
27. Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28. jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29. Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30. Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren
pohjat.
31. Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32. Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan
kimppuun.
33. Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
JOB
37
1. "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen
suustansa.
3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa
maan ääriin asti.
4. Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän,
eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria
tekoja, joita emme käsittää taida.
6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle,
rankkasateittensa ryöpylle.
7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa
tietäisivät.
8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät
ukkosvaarunsa.
12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin
päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin
siunaukseksi.
14. Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa
pilviensä leimausten loistaa?
16. Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on
kaikkitietävä?
17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän
helletuulesta,
18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu
kuvastin?
19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi
tuoda esiin mitään.
20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi
omaa tuhoansa!
21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli
on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä
valtasuuruus.
23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa,
joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on
omasta mielestään viisas."
JOB
38
1. Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2. "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun
aivoitukseni?
3. Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos
ymmärryksesi riittää.
5. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on
vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6. Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7. kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat
riemuitsivat?
8. Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9. kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10. kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11. ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy
sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12. Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut
aamuruskolle paikkansa,
13. että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä
pois?
14. Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin
vaatetettuna esille;
15. jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi
murskataan.
16. Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden
kuilut?
17. Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden
portit?
18. Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19. Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20. että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21. Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi
luku ylen suuri!
22. Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden
varastot,
23. jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun
päiväksi?
24. Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25. Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26. niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei
ihmistä ole,
27. niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan
ruohon?
28. Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29. Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30. Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31. Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista
Kalevanmiekan?
32. Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset
lapsinensa?
33. Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34. Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään
itsesi?
35. Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle:
'Katso, tässä olemme'?
36. Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi
pilvenhattaroille ymmärrystä?
37. Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi
taivaan leilit,
38. kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa
takeltuneet?"
JOB
39
1. (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten
leijonain nälän,
2. kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan
puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4. (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen
synnytyskipuja?
5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan,
milloin ne poikivat?
6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat
synnytystuskistaan.
7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä
eivätkä enää palaja.
8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin
siteet,
9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi
ääreen?
13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se
laaksonpohjia sinua seuraten?
14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää
sen haltuun työsi hedelmät?
15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun
puimatantereellesi?
16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja
höyhenissä haikaran hellyys?
17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne
rikki.
19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;
hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen
ymmärryksestä osattomaksi.
21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla
harjalla?
23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on
peljättävä.
24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia
vastaan.
25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä
pidätä sotatorven pauhatessa.
28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa
taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää
siipensä kohti etelää?
30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä
korkeuteen?
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33. (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on
sekin."
34. (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35. "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan
syyttäjä vastatkoon tähän!"
36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37. "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin?
Panen käteni suulleni;
38. (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä
enää sitä tee."
JOB
40
1. (40:6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2. "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi,
ollaksesi itse oikeassa?
4. Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa
äänesi jylinän niinkuin hän?
5. Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja
kirkkauteen.
6. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki
ylpeät.
7. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen
paikkaan.
8. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen
kätköön.
9. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle
voiton.
10. Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa
niinkuin raavas.
11. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat
lujiksi punotut.
13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta
taotut.
14. Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet
leikitsevät.
16. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon
vaikka itse Jordan sen kitaan.
19. Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen
turvan?
20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää
siltä posken?
22. Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23. Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi
ainaisesti?
24. Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi
pidellä?
25. Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten
kesken?
26. Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27. (40:32) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun;
et sitä toiste yritä!
28. (41:1) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
JOB
41
1. (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi
minun edessäni?
2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava?
Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta
rakenteesta.
4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen
kaksinkertaisten purimien väliin?
5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on
kauhu.
6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla
sinetillä.
7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon
silmäripset.
10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
11. Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja
kaislatulesta.
12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee
liekki.
13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut,
järkkymättömät.
15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi
jauhinkivi.
16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei
heittoase eikä panssari.
18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille
linkokivet.
20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin
puimaäes.
22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan
kaltaiseksi.
23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
25. (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on;
se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
JOB
42
1. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
2. "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole
sinulle mahdoton toteuttaa.
3. 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä
puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun
käsittää.
4. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut
nähnyt.
6. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."
7. Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi
Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja
sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein
niinkuin minun palvelijani Job.
8. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun
palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun
palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle
mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette
puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."
9. Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar
menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki
Jobille mieliksi.
10. Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon,
ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä
ennen oli ollut.
11. Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset
tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen
talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä
onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat
kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.
12. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen
alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta
kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.
13. Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
14. Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja
kolmannelle nimen Keren-Happuk.
15. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja
heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.
16. Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä
lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.
17. Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.